Ihanaa päästä kirjoittaa teille jatkoa tarinaani, joka kertoo Lucan odotuksesta ja arjesta sen jälkeen. Matkani uuteen elämään oli siis alkanut fyysisesti aivan täydellisesti. Rakastin kasvavaa vatsaani, ehkä sen takia, koska muualle kiloja ja tukalaa oloa ei tullut. Kadulla kävelin todella ylpeenä. Henkisesti olin jo käynyt läpi ehkä pahimman tunnemyrskyn ja olo oli kaikin puolin rauhallinen. Luin paljon mamma lehtiä, kirjoja sekä nettipalstoja. Nettipalstat aiheuttikin sitten muutamia nukkumattomia öitä. Minä sinisilmäisenä, naiivina ja kaikkeen uskovana naisena sain pelkokohtauksia keskellä yötä, joka johti siihen että nousin ylös sängystä ja menin lukemaan vielä lisää tarinoita siitä kuinka suuri riski on vielä tällä ja tällä viikolla menettää lapsi. Olin myös melkein tilaamassa kotidoppleria. Onneksi rinnallani on minua järkevämpi mies ;).
Onneksi hysteriani kesti vain muutaman viikon. Hemmottelin itseäni Pariisinreissulla ystäväni kanssa, mieheni hyvillä herkuilla, urheilulla, päivittäisillä pitkillä kävelyillä mieheni kanssa, hierontojen ja kylpyjen kera. Tuntui että elin todella tasapainoista aikaa koko kevään.
Kauheeta ostovimmaa mulla ei tullut mammavaatteissa eikä vauvanvaatteissa. Vauvantarvikkeita on kaupoissa vaikka mitä, mutta se mitä mieheni neljän lapsen kasvatuksessa on oppinut, niin kaikkia niitä hömpötyksiä ei oikeasti tarvitse mihinkään. Totta se oli, vaikka aluksi harmittelinkin asiaa. Lucan tarvikkeet hankittiin tyylillä, of course!
Vaatteita Lucalla on elämänsä aikana ollut niin paljon että kaikkea ei ehdi edes käyttää. Mun vanhemmille Luca on ensimmäinen lapsenlapsi...voitte kuvitella sitä hössötystä ;)
Mitä mun pukeutumiseen tulee, niin ostin ainoastaan yhdet mustat pillimammafarkut H&M:stä. Nekin ainoastaan sen takia että pääsin tuntemaan miltä ne tuntuu päällä. Pystyin raskauden aikana käyttämään omia farkkujani ja sit tietty leggingsit ja sukkikset oli satavarma valinta, jos halusi olla mukavuudenhaluinen.
Viimeinen reissu vain me "kahdestaan" oli Israeliin keväällä. Oikeastaan en kai enää olisi saanut lentää, mutta olin niin pienikokoinen niin masun pystyi peittää. Matka oli todellinen elämys, oltiin ystävämme Stephanien luona Israelissa ja meillä oli älyttömän hauskaa. Kun käytiin Kuolleella merellä, päätin mennä veteen kelluskelee, mut ei tainnut olla niin hyvä idea kun kaikki ihmiset tuli kauhistelee että herranjestas kun ei saa, jos en ole synnytystä käynnistämässä..haha. Muutamaan otteeseen unohdin että olin raskaana. Olin hyppäämässä pääedellä veteen kun mieheni samaan aikaan tokaisi että et kai sä nyt vaan noin aijo hypätä. Punaviiniä sallin itselleni lasillisen, pari koko raskauden ajan. Se asia jakoikin mielipiteitä ystäväpiirissäni. I did it my way enkä olisi vaihtanut mitään tekemistäni raskauden aikana. Kohtelin itseäni ja aarrettani ylellisesti <3
Minulla oli oma raskauslääkäri. Hänen luona kävin ultrassa monta kertaa ja juttelemassa synnytysvaihtoehdoista. Täällä syystemi on todella hyvä!! Sveitsissä sektion ja luonnollisen synnytyksen tilanne on 50/50. Oikeastaan päätin vasta viimeisellä viikolla ennen laskettua aikaa että valitsen sektion. Olin päätkösestäni helpottunut ja lääkärinikin suositteli sitä minulle koska olin niin pieni ja kaveri ei pitkään aikaan vielä tulossa ulos, niin mun tilanteessa sektio oli realistisin vaihtoehto.
Sneak peak ensi kerran matskusta ;)
