Runo reissumiehelleni

Pienen iltasadun ajattelin vääntää ja kasvoni sinua päin kääntää. 

Et ollut siinä.

Tyhjä sängynpuolisko tuntui ikuisuudelta koko yön.

Mietin unisen virkeenä, kuinka kiintynyt sinuun olen ja samalla ylähuultani hermostuneena syön.

Pelko valtasi minut illalla,

vaikka tipsuttelinkin sun tuoksuvalla t-paidalla. 

Rakastan sua valtavasti.

Pidän kädestäsi kiinni hautaan asti.

Tunnen kun sydän sykkii vatsallani maatessani patjojen läpi,

koska ikävä on niin suuri ja olen niin häpi.

Minkäs sille voin että yöt menee sängyssä pyörimiseen ilman rakastani.

Kai mä vaan oon sun liian suuri fani ja hani.

Nukkua kai ehtii myöhemmin, 

koska tässä just aamupalaani jo nautin.

Hyvää Huomenta Kaikille Virkeille ;)

Semmoisen pienen pätkän aloitin yöllä sängyssä kirjoittaa ja lopettelin sen nyt aamupalapöytääni. Mieheni lähti työreissulle eilen ja tulee tänään. Enkä kertakaikkiaan osaa nukkua tai olla ilman häntä. Ihan kauheeta...kyyneleitä tuli sängyssä, ei tehnyt mieli katsoa Iholla sarjaa, koska se ei ole sama juttu yksin katsella..kaikki asiat tuntui tylsiltä. Yöt ovat pahimmat :(. 

Minulla ollut tämä ongelma/tunne alusta asti, varsinkin koska ollaan vietetty yhteistä aikaa tuplasti enemmän, verrattuna siihen mitä pariskunnat keskimäärin viettää. Ainakin tietää että jaksaa toista, oli mikä oli. 

<3 Onneksi ei tarvitse nukkua toista yötä ja huomennakin tulossa kiva ilta niin..sitä odotellessa. Voisi vaikka mennä kokeilee asuja, ennen kun Luca heräilee...siihen on vielä muutama hidas tunti!