En koskaan ajatellut että kirjoittaisin jotain aikuisena, esimerkiksi tällaista blogia. Syynä se että kielessäni on niin paljon virheitä, enkä mielestäni ole koskaan ollut taitava kirjoittaa mielenkiintoisia tekstejä. Olen saanut kritiikkiä lukuisista kielioppi virheistäni. Sorry guys, en tule palkkaamaan copywriteria, eikä miehenikään aijo puuttua asiaan, koska muuten blogini ei olisi enäää yhtä aito ja näköiseni. Olen myöskin saanut runsaasti positiivista palautetta :). Se että blogia kun kirjoittaa,ei ole mitään väärää tai oikeaa, olikin yksi painavimmista syistä jotka sai minut näyttää vihreää valoa tälle harrastukselleni. What u see is what u get! Aina on heitä joita ihmetyttää/ärsyttää kuinka voin nauttia makeasta ja hienosta elämästä, ilman että olen tehnyt/ansainnut (rahallisesti) mitään. Noita tapauksia tulee aina olemaan ja on aina ollutkin matkani varrella. Näen elämäni tarkoituksen omalla tavallani ja elän unelmaani sen takia että saan toteuttaa itseäni juuri parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tänään kuuntelin kaupungilla kun nainen tiuski miehelleen, että hän ei ole tulossa kotiin vaan lähtee shamppanjalle, kun mies kyseli mitä ruokaa he voisivat tehdä illalla..niin ajattelin mielessäni että minun suusta ei ikinä voisi tulla samanlaista kommenttia miehelleni. Tässä tullaan siis siihen unelmani elämiseen. Olen löytänyt miehen joka arvostaa minun haluani "palvella" häntä. Hän ei ota mitään itsestäänselvyytenä ja aluksi hän ei ymmärtänyt miksi hän tulee aina valmiiseen pöytään, tai miksi kaadan kokista hänen lasiin kun näen että se on puolityhjä ja kokispullo on hänen puolellaan. Mulle tärkeintä on että voin antaa kaikkeni rakkaalleni ja saan myös takaisin just sitä mitä tarvitsen. Vaikka kun laitan pöydälle nachoja ja salsaa, pilkotun hedelmä lautasen tai muita herkkuja..niin mielessäni on että ihanaa kun kulta tulee kotiin niin hänelle löytyy heti jotain tarjottavaa ja lämmin vastaanotto minulta. Minulla on perinteinen/vanhanaikainen kuva naisen ja miehen rooleista. Voi se jonkun mielestä olla pinnallistakin että kaunis nainen seisoo korkkareissa ja essussa kotona ja luulee olevansa jotakin erityistä.
Jos tilanne on se mikä meillä, eli se että voin olla kotona lapsen kanssa pidempääkin, niin miksi ei?! Miksi haluaisin tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen tulla väsyneenä kotiin ja hoitaa kotiasiat, mieheni ja lapseni kanssa laatuajan niin täydellisesti kun pystyn?! Uskon että molemmat osapuolet on onnellisempia kun aikaakin on enemmän. Kaikilla ei sitä ole, mutta se ei myöskään tarkoita että tämä elämäntapa on saamatonta ja laiskaa, koska en ole ansainnut rahojani itse. Rahallisesti en koskaan tulekaan ansaitsemaan paikkaani, vaan olen jo suorittanut sen vaiheen antamalla rakkautta yllikyllin sellaiselle miehelle joka tekee mulle perhosia vatsaan päivittäin. Nukahdin eilen hymyyn, kun ajattelin iltaamme, sitä että loikoilimme lattialla tyynyjen päällä ja katselimme elokuvaa. Onnellisuus tulee niistä pienistä asioista ja ne pienimmät arjelliset asiat on minulle niitä kaviaari unelmia. <3
Minusta kirjoitat todella hyvin! no complex!! Mutta miksi jos sul on "perinteinen/vanhanaikainen kuva naisen ja miehen rooleista" sä ja sun mies ette ole naimisissa vaikka teillä on jo upea poika? Btw, Luca on tosi söpö, ihan kuin postikortista!
VastaaPoistaMitä sitten kun kauneutesi ja palvelualttiutesi eivät enään riitä miehellesi? Vastaus: hän ottaa nuoremman ja sinä jäät nuolemaan haavojasi. Sorry baby, niin siinä vain käy, sano minun sanoneen! :) Mutta jokainen tekee valintansa, vain tyhmä nainen suostuu tuollaiseen rooliin 2000-luvulla, ei millään pahalla.
VastaaPoistaNautin tästä nyt ja tulevaisuudessa. Ole sinä juristi tai joku sellainen viisas suostumaton. Jos minulle käy hullusti, otan jonkun vielä vanhemman. Sorry baby ;)
Poista:)Tykkään sun asenteesta!
PoistaArvostan sitä että nuori nainen uskaltaa sanoa ääneen olevansa ylpeä kotiäidin roolista, valitettavasti tätä "miehen ja kotitalouden" palvelijaa ei suomalaisessa yhteiskunnassa osata arvostaa. Itse olen korkeasti koulutettu nuori nainen, joka varmasti voisi oman elämänsä rakentaa myös taloudellisesti, mutta mielestäni maailmassa naiselle on tärkeämpikin rooli kuin olla rahanluontilaitos. Toivon että itse jonain päivänä löydän rinnalle myöskin miehen, joka arvostaisi minun näkemystä siitä mikä tekee minut onnelliseksi naisena, olla perheeni;mieheni ja lapsiemme tuki ja turva.
VastaaPoistaLuonnollisesti on niin, että kirjoittamalla julkista blogia itsestään ja elämästään asettaa itsensä ja elämänsä alttiiksi arvostelulle, myös täysin ulkopuolisten ja toisinaan pikkusieluisten ihmisten toimesta. Mielestäni on silti uskomatonta, kuinka ihmiset tosiaan katsovat oikeudekseen arvostella toisten ihmisten elämäntyyliä, aika rumastikin. Erityisesti tuo ylempi kommentti siitä, kuinka "jäät nuolemaan haavojasi" osoittaa lähes käsittämätöntä pinnallisuutta ja ehdottomasti kertoo lähinnä kommentin kirjoittajan rajoittuneesta maailmankuvasta. Vain se, että sä olet kaunis nainen ja miehesi ilmeisen varakas ei missään nimessä kerro mitään teidän välisestä suhteesta ja sen laadusta. Eikä se edes muille kuulu.
VastaaPoistaLisäksi, jos joku olettaa, että sun elämän hienous tms. johtuu rahasta ja materiasta, niin se on hyvin naiivia. Eiköhän juttu ole kuitenkin niin, että sun elämän tekee hienoksi ja onnelliseksi hyvä parisuhde, onni omasta lapsesta ja ennen kaikkea sun positiivinen ja iloinen elämänasenne? Nämä ovat asioita, joiden kanssa varallisuudella tai ulkonäöllä tai millään sellaisella ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Ja vaikka olisinkin väärässä ja olisit onnellinen nimenomaan materiaalisten olosuhteiden vuoksi, niin hei, sehän on sitten ihan sun oma valinta, sun elämäntilanne älyttömän hyvä sulle eikä sellaisena keneltäkään pois. :)
Ja loppujen lopuksi, meitä nyt vaan on joka lähtöön ja hyvä niin. Esimerkiksi mulle työ ja ura on mielettömän tärkeitä: musta on mahtavaa olla töissä, käyttää älyäni ja haastaa itseni. Tekisin uraa, vaikka siihen ei olisi taloudellisia kannustimia. Työ on mun onnellisuuden kannalta ehdottoman olennainen tekijä, ja onnellisena olen tietenkin myös parempi kumppani rakkaalle miehelleni, joka on mulle se tärkein asia koko maailmassa. Tämä on mun näkemys elämästä, eikä se silti tarkoita sitä, että en pystyisi ymmärtämään ja olemaan arvostelematta muunlaisia ratkaisuja. Jokaisella on oma tapansa olla onnellinen.
Sitä paitsi, koko kysymys siitä, "mikset sä ansaitse itse omia rahojasi", on täysin absurdi. Sullahan on ihan pieni lapsi, eikä pienten lasten äidit käsittääkseni yleensäkään ole töissä. Ihan riippumatta perheen yleisestä varallisuustilanteesta. :)
Hienosti kirjoitettu! Allekirjoitan jokaikisen sanan. Kun tähän leikkiin lähdin, tiesin että tulen jakamaan vahvoja mielipiteitä..niitä on tullut pienestä asti eri tilanteissa, vahvemmin ehkä kun yleisesti ihmisillä. Olen aina pitänyt puoliani ja ollut oma itseni. Nimenomaan iloisuus, kunnianhimo ja positiivinen asenne elämään, hyväsydämisyys ja usko ihmisten hyvyyteen kuvastaa minua hyvinkin pitkälle, mutta tämä puoli (ulkonäön,pukeutumisen,elämäntyylin vuoksi) jää usein noteeraamatta ihmisiltä jotka lokeroivat jo heti kättelyssä minut tiettyyn kategoriaan..ylimieliseksi, uhkaksi, golddiggeriksi...u name it. Toisaalta olen miettinyt että ne naiset jotka ovat minusta tätä mieltä, ovat itse niitä pahimpia. Naisten keskuudessa on aina yleistä kateus, julmuus ja toisen ihmisen alentaminen.
PoistaMeitä pitääkin olla joka lähtöön ja omia vastakohtiaan tai erilaisuutta pitää arvostaa samalla tavalla kun toivoo muiden arvostavan omia valintojaan. Se että saat energiasi työstä ja älyllisistä asioista, erilaisista haasteista työympäristössä on upea juttu, sinun juttusi. Sä hymyilet yhtä suuresti kaupungilla, kuin minä..mutta molemmilla ihan omat juttunsa ;)
Kaikki eivät myös näe sitä että teksini on kirjoitettu usein pilke silmäkulmassa :)
PoistaHyvät vloput!!
Tämä on hieno keskustelu ja aihe, joka todella nostaa tunteita, mielipiteitä ja keskustelua!
VastaaPoistaEn tiedä, onko Didemillä minkäänlaista koulutusta. Toivon, että on. Omien ajatusten lisäksi on aina hyvä hankkia perspektiiviä elämään hankkimalla koulutus. Elämästä, kun ei koskaan tiedä. Kauneus ja nuoruus on aina katoavaista. Se koskee meitä kaikkia ja myös sinua. Vain niiden perustalle ei koskaan kannata rakentaa mielestäni mitään. Hyvä pohjakoulutus on aina kuin talon perusta. Sen päälle voi aina jatkaa ja rakentaa, vaikka olisi välillä kotona lapsen kanssa.
Jokainen toki rakentaa elämänsä niin, kuin parhaaksi näkee. En tuomitse sinua Didem. En ole paljon sinua vanhempi. Minä olen opiskellut ja opiskelen koko ajan työni ohella. Kehitän itseäni koko ajan voidakseni edetä ammatillisesti. Olen naimisissa. Ei lapsia. Nautin urastani, enkä ikinä voisi kuvitella olevani mieheni elätettävänä. Koen valtavaa onnea saadessani kehittää itseäni, tehdessäni työtä ja ansaitessani omat rahani. Silti, nautin myös avioliitostani ja siitä, että saan hemmotella miestäni.
Mutta kuten sanottua, jokainen meistä on onnellinen omalla tavallaan, eikä mikään niistä tavoista ole oikea tai toistaan huonompi. Minä en olisi onnellinen sinun roolissasi, etkä sinä minun roolissani. Ahdistuisin ja turhautuisin, kun en saisi kehittyä ammatillisesti ja tehdä työtä. Kotirouvan ja vaimon perinteinen rooli ja shoppailu eivät kiehdo ja motivoi minua mitenkään. Sinua ne sen sijaan motivoivat. Olla kotirouva, hoitaa lasta, miestä ja kotia, kierrellä kauppoja ja shoppailla nättejä vaatteita.
Pääasia on, että ihminen on onnellinen ja että hän tekee valintansa ja päätöksensä itseään, eikä muita varten.
Yo:ksi tulon jälkeen olin 2 vuotta päiväkodissa töissä. Opiskelen sosiaalipedagogiikkaa ja olen lopputyötä/työharjoittelua vaille valmis (AMK). Lapset on aina ollut intohimoni ja heidän kanssa työskentely tulee sydämeni pohjasta, mutta kun oma lapsi tulla tupsahti..ei välttämättä enää halua muiden lasten kanssa ollakkaan. Arvostan opiskelua, mutta nykyisin kaikilla on joku tutkinto, joten pärjääminen on enemmän taidosta ja motiivaatiosta kiinni, eikä niinkään papereista.
PoistaMinunkin mielestäni on mukava huomata että asia on herättänyt keskustelua, mutta toivotaan että ei mene turhan totiseksi :)...kirjoitan tekstini pilke silmäkulmassa ;)
Mukavaa vloppua ja kiitos kommentista :)
Kai ihmisiä pännii tuo siksi, että vanhempi mies ja nuori kouluttamaton nainen+lapsi on niin nähty klisee. Vähemmän edustavat naiset joutuvat käymään kouluja ja käymään töissä että saavat edes jonkinlaisen elintason :)
VastaaPoistaOlen paljon miettinyt tätä samaa teemaa, nyt kun en käy töissä: saako vain olla kotona, ja saako siitä vielä nauttiakin. Tilanteeni tosin on sillä tavalla erilainen kuin sinun, että meillä ei ole lapsia eikä tarkoitukseni ole jäädä kotiin, enkä rehellisesti sanoen kyllä nautikaan siitä sillä tavalla kuin sinä tunnut nauttivan. Joka tapauksessa tämä kulunut vuosi poissa työelämästä on avannut paljon silmiäni sille, miksi jotkut tahtovat jäädä kotiin, vaikka itse olen tauon jälkeen entistä vahvemmin sitä mieltä, ettei ole minun ratkaisuni ;)
VastaaPoistaMinusta kirjoitat oikein hyvin, kun ilmeisesti suomi ei kuitenkaan ole ensimmäisen kielesi (vai ymmärsinkö väärin?) Tässäkin mielessä ulkomailla asuminen ja vieraalla kielellä eläminen avartaa kyllä näkökulmaa, kun huomaa käytännössä, miten vaikea vuosienkaan opiskelujen jälkeen on hallita kieltä täydellisesti.
Kateellisia kommentteja esittävät ovat mun mielestä kaikista pahimpia materialisteja, jos heidän elämänsä häiriintyy jonkun toisen omistamista tavaroista. Olin muutama vuosi sitten ihan vastaavassa tilanteessa kuin sinä, joten kokemuksen äänellä uskallan muistuttaa, että muista huolehtia myös itsestäsi! Aina ei saa "palvella" muita, vaan pitää tehdä asioita, jotka kehittävät itseäsi ja saavat sinut tuntemaan olosi itsenäiseksi. Minä en tätä muistanut vauvan saatuani ja lopulta olin ihan väsynyt. Sitten rupesin ottamaan omaa aikaa ja opettelin elämään terveellisen itsekkäästi :)
VastaaPoistaHyvä pointti!! Olet oikeassa! Uskon..(hieman epäillen kuitenkin) että osaan olla tarpeeksi itsekäs. Se on ollut ongelma nuorempana, mutta tänä päivänä otan kyllä sen ajan minkä tarvitsen, nautin omasta seurastani ja osaan arvostaa omaa aikaani paremmin kuin aikaisemmin. Onneks mulla kotona ihminen joka kyllä ottaa hommat haltuun, jos huomaa että mun tyyli miten hoidan "palvelemiset" alkavat näyttää pakkopullalta...en kyl usko että ainakaan sillä saralla kulutan itseni loppuun, just sen takia että elämässä on paljon muutakin kuin keittiössä seisomista, lastenhoitoa ja isomman "lapsen" hoitoa ;) siitä pidän tiukasti kiinni! Se minkä sanoit on kuitenkin harmillisen tavallinen ilmiö monella naisella.
PoistaNautinollista alkavaa viikkoa sulle ja kiitti kommentista :)