expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

BULIMIA TARINANI

Kesä oli loppu ja minua masensi tulla takas Suomeen ja yo-kirjoitusten pariin. Asuin vielä kotona vanhempieni luona ja päivät kävivät pitkiksi Riihimäellä kun luin yo kokeisiin ja haikailin kesän perään.  Alkoi uusi harrastus: fanaattinen lenkkeily! Aloin käymään lenkillä päivisin ja iltaisin, lopulta lenkkeilystä tuli getaway pänttäilystä. Kuuntelin kesän hittibiisejä ja juoksin. Samoin ruokavalio niukkeni, vaikka olinkin hoikka jo ennestään. Muutama omena päivässä, Makuunin karkkien lisäksi.
Ei tätä kotona huomattu, sitä pystyy peittämään hyvin ja ihminen keksii mitä ovelimpia tekosyitä kun on pakko. Kun tuo touhu alkoi käydä tylsäksi aloin yksi päivä sitten ahmimaan ruokaa. Ai että se jännitys ja sairas tyydytys, jonka vatsan tyhjentäminen toi. Pystyin syömään mitä vain, enkä lihonut. Mainitsen teille vielä sen että minulla ei tosiaan koskaan ole ollut ulkonäkö komplekseja ja olen ollut tyytyväinen itseeni. Olin vain tylsistynyt ja tästä uudesta harrastuksestani sain niin paljon energiaa päiviini. 

Jos porukka oli kotona, oksensin välillä isoon kulhoon hiljaa vaatehuoneessani, ettei kukaan epäilisi mitään.  Sit vain vein kulhon vessaan ja pöntöstä alas kaikki paska. Vatsa sen kun litistyi ja jo valmiiksi laihat jalat meni entistä laihemmaksi. 

Bulimiaa harrastin enimmäkseen kotona, koska ongelmani ei ollut syöminen ja sen mömmön pitäminen vatsassa, vaan se mielihyvä ja ahmimisen tuoma fiilis. Myöskin nuori ikä ja tietynlainen lapsellisuus ja kokemattomuus johtivat touhuun. Toinen tapa oli mennä suihkuun aina ahmimisen jälkeen ja oksentaa vessaan samalla (kukaan ei kuullut sitä). Tyhjennys tapahtui nopeasti, sitä tottuu nopeasti, eikä mitään erikoisia kikkoja tarvitse. Suu vaan auki ja pieni ponnistus. HYI! 

Puolisen vuotta ehdin tätä harrastaa, kunnes yhtenä iltana äitini pamahti kylpyhuoneeseen kun olin oksentamassa. Shamppoo pullot lensi ja äidin surulliset/vetiset silmät musersi minut. Se oli yksi suurimmista häpeä hetkistäni. Olin kaunis tyttö, jolla piti olla asiat kunnossa. Miksi ihmeessä tuhosin kroppaani tällaisella? Sitä mietin vielä tänäkin päivänä. Ihminen on heikko. Aluksi ahmiminen oli vain jännää, mutta hyvin nopeasti siitä muodostuu tapa, josta on todella vaikea päästää irti. Kun menee siihen pisteeseen saakka että päivän suunnitteleminen riippuu omista ruoka/oksennus ajoista, on jo sellaisessa kierteessä, että siitä poispääseminen vaatii paljon sitkeyttä ja tahdonvoimaa. Minun wake up call oli ÄITI. Salaisuuteni paljastui ja siitä lähti se hohto pois.

 Aluksi oli hankala olla syömättä samoja määriä mitä aikaisemmin, koska olin tottunut siihen että jossain vaiheessa päivää voin aina ahmia ja tyhjentää. Luopuminen rakkaasta harrastuksesta tuotti hankaluuksia. En osannut enää syödä. Minulla meni ihan sekaisin mikä on riittävää. Kylläisyyden tunne oli täysin kadoksissa ja ruoansultaus ei toiminut. Sen huomasin kun lähdin sinä talvena Karibialle matkalle, eikä vatsani tyhjentynyt 12 päivän ruoista. No silloinen poikaystäväni kävi apteekista hakemassa laksatiivii ja sillä sain tyhjennettyä vatsani. Kesti kuukausia ennen kuin ruoansulatus alkoi pelaamaan taas. Oksensin satunnaisesti vielä normaalista ruokasatsista hyvin harvoin sen kevään aikana, mutta ahmiminen jäi. En tiedä miten onnistuin siinä, mutta tein vain päätöksen että en halua tällaista. Haluan takaisin normaaliin elämään, josta ruoasta voi nauttia. Myöskin se häpeä oli niin suurta, itseinhoa ei ollut. Aikaisemmin kun minulla ei ollut aikatauluja ruokailuun, vaan söin miten sattuu. Aamupala koostui usein dallaspullasta ja kahvista. Tein siis täysremontin ruokavaliossani ja aloin syömään säännöllisen ja terveellisen aamupalan: ruisleipää ja kahvia. Makeanhimo väheni huomattavasti. 

Tänä päivänä olen terve, niin terve kun nainen voi olla (kun puhutaan ruoasta). Tietenkin sitä hyvinvointinsa takia seuraa mitä suuhun laittaa, mutta ruoansulatukseni ja aineenvaihdunta ei voisi olla tehokkaampi. Syön kaikkea ja nautin ruoasta. Syön hitaasti!! Tunnistan myös heti ihmisen jolla on syömishäiriö (bulimia). Olen istunut lukuisia kertoja illallisella kun nainen ruokailun jälkeen poistuu vessaan. Tiedän tasan tarkkaan käyttäytymismuodot, minkänäköisenä vessasta tullaan (vaikka olisikin yrittänyt peittää vetiset silmät), näen jo syömistyylistä ja määrästä onko toinen menossa oksentamaan ruoan jälkeen vai ei. Valitettavasti tätä esiintyy liian paljon meidän ympärillä. 

Tässä oli teille suora kertomus omasta tarinastani. Saa laittaa lisäkysymyksiä ja toivottavasti tämä pistää miettimään. Se on ajanhukkaa tehdä tommosta typerää..ja toivon että te jotka kärsitte syömishäiriöstä, saatte jostain niin kovan iskun, että se pistää miettimään. En tiedä auttaako puhuminen, mutta ainakin itsensä häpeäminen auttoi minua. Haluanko istua illallisella ja miettiä koska pääsen vessaan oksentamaan toisen tekemän ruoan ulos?! Vai haluanko nauttia maltillisesti ruoasta ja seurasta joka ympärilläni on ja lähteä sopivan kylläisenä pois pöydästä. 

Voimia kaikille <3 Kysymyksiä tai omia kertomuksia voitte laittaa tänne tai sähköpostiini. Mielelläni autan ja olen tukena, jos on tarvetta. Olen hyvä antaa suoraa palautetta ;)



47 kommenttia:

  1. Wow, todella vakuuttava tarina ja hyvin kirjoitettu., Olen ylpeä sinusta ja teit erittäin hyvän ja rohkean teon jakamalla tämän. On ihailtavaa seurata sinua että olet noin vakavasta tilasta tsempannut normaaliin tilaan ja näytät yhä aivan mielttömältä sekä elät terveellisesti ja hyvää elämää. <3 *mega peukku*

    Uskollisesti bloggauksiasi seuraen
    -Anastacia

    VastaaPoista
  2. Mä en ihan usko, kun sua katsoo, että let toipunut syömishäiriöstäsi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen laiha, mutta olen aina ollut..en kyllä näin laiha aina. Voin oikeasti hyvin ja olen toipunut häiriöstä, en usko että pystyisin kirjoittamaan sellasella asenteella jolla kirjoitin, jos syömishäiriö hallitsis elämääni. Olen oikeastaan iloinen siitä että Lucan syntymän jälkeen kiloja ei tullut lainkaan (vaan lähti jopa pari). Liikun paljon enemmän kun mitä olen ennen Lucaa tehnyt, joten se vaikuttaa varmasti hoikkaa olemukseen.

      Poista
    2. Järki sen snoo että ei tarvitse olla bulimikko ollakseen laiha. Aktiivinen ihninen kuluttaa sen minkä syö ja geenit määrittlee hyvin pitkälle myös hoikan olemuksen ja kuinka kroppa muokkautuu elämäntapojen mukaisesti... -____-

      Poista
  3. Kertomuksesi oli vain pintaraapaisu tuosta hirveästä sairaudesta! T. 5vuotta kärsinyt bulimiasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oma tarinani..paremmin tuosta aiheesta voi kertoa ja keskustella kasvotusten toisen kanssa. Se on hirveä sairaus ja tuntuu todella pahalta puolestasi. Kärsitkö vielä? Haluatko kertoa sinun tarinasi tarkemmin vaikka sähköpostitse? Pyrin auttamaan jos suinkin vain pystyn. Asutko Helsingissä?

      Poista
    2. En varsinaisesti enään kärsi häiriöstä. En asu helsingissä, mutta voisin kirjoittaa sinulle sähköpostilla tarinani:)

      Poista
  4. Mitä tarkoitat lauseella "olen terve, niin terve kuin nainen voi olla, kun ruoasta puhutaan?" tekeekö sun mieli vielä ahmia ja oksentaa? Olet niin laiha että mietin oletko oikeasti parantunut? Onko sinulla kuvaa tuosta ajasta? Onko muuten deryalla blogia?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehe...yritin monta kertaa lukea ääneen lauseeni..joo kummalliselta kuulostaa :D Eli tarkoitin sillä että suurin osa naisista mietttii mitä suuhunsa ja minkä verran laittaa (joten olen terve, mutta tietenkin mietin mitä suuhuni pistän) kaloreita en ikinä ole laskenut enkä niitä osaa, mutta kyllä joskus joudun miettimään enemmän jos on mielitekoja ...että kannattaako vai ottaako ennemmin 10 karkin sijasta 2 :) mutta laiha olen..saisin olla kiinteempi ja se tulee vaan sillä hikijumpalla jota en aina jaksa, mutta liikun tosi paljon muuten. Painon kanssa en ole ikinä kyllä joutunut kamppailee.

      Poista
    2. ainii...ja Deryalla ei ole blogia, mutta tulen tekemään hänestä asupostauksen tässä lähipäivinä :) keep your eyes open ;) kuvaa mulla ei ole siitä ajasta tällä koneella. Voin etsiä käsiini kun pääsen Suomeen, mutta siis ei ulkopäin näkynyt että olisin sairastanut mitään.

      Poista
  5. Rohkea veto. Kiitos kun jaoit tarinasi kanssamme. Olet blogilistallani ykkönen:D

    VastaaPoista
  6. Oksensit kokonaiset puolvuotta. Millaisessa kunnossa hampaasi oikein ovat? Mahahappo on syöttävää ainetta. Millaisessa kunnossa ruokatorvesi on ja kärsitkö rytmihäiriöistä sydämessä? Näitä kaikkia tuo oksentaminen aiheuttaa. Ruokatorvi voi jopa revetä yökki-refleksin aikana. Posket, sekä kaula vain turpoavat siitä joten on hassua että sairaalloisen laihan rungon päässä on turvonneet kasvot. Siitä usein tunnistaa bulimikon. Oletko käynyt lääkärissä tarkistuksessa? Bulimia on vaarallinen sairaus. Vitsi että ärsyttää mihin tämä maailma on mennyt. Toivon todella että olet parantunut. Ja olen onnellinen puolestasi. Toivon ettei sairaus kuitenkaan uusiudu. Mieti niitä lapsia ja perheitä jotka taistelevat päivittäin sen puolesta että ylipäätänsä saavat tarvittavat ravinteet. Ihmisiä kuolee. Ja me länsimaalaiset emme arvosta sitä miten hyvässä asemassa me olemme, nautitaan tästä elämästä. Ja autetaan niitä jotka apua tarvitsevat. Arvostetaan terveyttämme joka meille on suotu. T. Ona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno ja hyvä kommentti Ona. En oksentanut non stop puoli vuotta, en oksentanut päivittäin. Puoli vuotta oli tuo häiriö (joka alkoi sillä että ruokavalioni niukkeni omenoihin ja karkkeihin ainoastaan) Hampaani voi hyvin ja minulla on todella valkoinen plakki ollut aina hampaissa, vaurioita ei ole tullut. En ole kyllä lääkärillä käynyt, mutta uskon että olen selvinnyt pelkällä säikähdyksellä. Mitään en ole oireillut. Kuitenkin moneen muuhun verrattuna sairastin bulimiaa lyhyen ajan. Silloin hetkellisesti kun oksennus loppui, niin ruoansulatus ei vaan skulannut, muutama kuukausi niin kroppani alkoi toimimaan kuten aikaisemmin. En usko että sairaus uusiutuu, jos minulla on sydänsuruja, niin yleensä syöminen niukkenee eikä tule tunnesyöntiä niin kuin monella. Siitäkin paino laskee. Myös alhainen paino Lucan syntymän jälkeen on tuottanut krooninen stressi, joka minulla oli pitkään. <3 haleja <3

      Poista
    2. korjstakseni, tarkotiit varmaanki paksu kiille, ei plakki. Ei ole valkoista kiillettä tai plakkia vaan kiille suojaa hammasta ja paksu kiille pitää huolen ettei hampaat kellastu kun taas plakki on bakteeripesä ja aiheuttaa reikiintymistä sekä hammaskiveä ;)

      Poista
  7. Hei :)
    Olen lukenut blogiasi alusta asti ja mielestäni vaikutat ihanalta ihmiseltä. Kysymykseni ei liity postaamaasi aiheeseen.Haluaisin tietää mistä tunnet Mikko Leppilammen?.
    Ihailen tyyliäsi ja yritän poimia siitä vaikutteita omaani :)
    Ihanaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa..oletkohan sama henkilö joka aiemminkin on kysynyt tuon Leppilampi jutskan :D...taisin vatsata jo siihen, eli piirit on pienet Helsingissä. Pyörimme jonkun verran samojen ihmisten kanssa. Oikein tunnellmallista joulun odotusta sinullekkin <3 ISO KIITOS vielä kehuista. Hienoa jos voin olla inspiraation lähde :)

      Poista
  8. Tämä on surullinen luettava, muistan kun näin sinut todellakin pienenä, vuosi lienee jotan.... yllättäin paikka siinä Hämeenkadulla Riihimäellä. Vähintään Suomen parhaan kebabin tyyssijassa.

    Derya ohjasi minut lukemaan blogiasi, ja nyt on jo pakko sanoa.... olet kuin isäsi... aito ja rehellinen.

    VastaaPoista
  9. Hei,

    Tarinasi bulimiasta oli hyvä, mutta yhden asian olisin siitä jättänyt pois... Eli tuon osion ruuista, mitkä on helppo oksentaa ja mitkä ei. Valitettavasti netissä nuoret ja vähän vanhemmatkin tytöt /naiset lukevat erilaisia blogeja ja keskusteluja siitä miten on helpointa laihtua. Kokemuksesta tiedän, että erilaisilla keskustelupalstoilla vertaillaan näitä ruoka-aineita mitä on helpointa oksentaa ja tällä tavalla haetaan mallia omaan laihtumiseen /sairauteen. Tätä vertailua tapahtuu jopa syömishäiriöisten osastolla. Tiedän, että juttusi tarkoitus oli kertoa omasta sairaudestasi ja tällä tavalla kannustaa ihmisiä tervelliseen elämäntapaan, mikä on hyvä.:)
    Syömishäiriö on vakava sairaus ja sitä voi sairastaa monella eri tavalla. Yleensä sairastuminen kestää pitkään, jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Siitä toipuminen on usein vuosien mittaista. Syömishäiriö voi myös puhjeta uudelleen esim. rankassa elämäntilanteessa ja usea syömishäiriöinen kokee sairastavansa sitä loppuelämän, vaikka ei juuri sillä hetkellä oksentaisi /laihduttaisi /tarkkailisi ruokavaliotansa. Serkkuni sanoin; "Ikinä ei tästä eroon pääse, sen kanssa pitää vaan oppia elämään".
    Hyvää syksyn jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on Didemin OMA blogi OMASTA ELMÄSÄTÄÄN, ei mikään ainekirjoituksen oppitunti tai muukaan kolumnisti-koulu..

      Poista
    2. Heippa! Mietin asiaa muutaman tunnin ja päätin että otan pois sen ruokajutun. Vaikka onkin minun tarinani, niin en halua todellakaan antaa vinkkejä tähän kurjaan sairauteen. Kiitos sulle!

      Poista
  10. "lopuksi vielä ruokia joita oli helppo oksentaa"

    Mitä ihmettä.... kas kun et jakanut jotain oksennusvinkkejäkin vielä?
    :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin samaa. Selasin blogisi ja näin kuvia. Et kyllä ole terveen näköinen, vaan tosi laiha vieläkin.....kato kulta pieni sun kädet!!! :(

      Poista
    2. Mun kädet on laihat, ollut aina..ja minua se ei haittaa lainkaan. Koko nuoruuteni olen urheillut joten jospa nyt vaan kannattaisi kulta pieni uskoa se fakta että jokainen meistä on eri kokoinen. Minä todellakin olen onnellinen siitä että olen pienikokoinen.

      Poista
  11. Täyttä paskaa ja niin epäkypsää tekstiä, joten kaiketi paras, ettet enää jatka kirjoittelua - kiitos!
    Ja lupaa ainakin, ettet kuvaa noita "räpylöitäs", on vasaravarpaat, vaivasenluut ja känsiä yms. hyi helvetti!
    Suositan, että jatkossa kuljet umpinaisin kengin ja hoidat jalkas kuntoon..........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiketi paras, että SINÄ et käy tätä blogia lukemassa...KIITOS!

      Poista
    2. Kurjaa, että anonyymillä on noin paha olla. Toivottavasti saat apua piakkoin!

      Poista
    3. Didem on vain yksi naivii ja yksinkertainen bimbo

      Poista
    4. Mites on asioiden laita omalla kohdallanne aurinkoiset anonyymit siellä? Jättäkäähän täste edes lukematta kun ei näytä kantti kestävän.. raukkamasita touhua tollanen!

      -Anastacia

      Poista
    5. Jos tämä naivi ja yksinkertainen bimbo, aiheuttaa sinulle anonyymi, noin pahan olon blogillaan, niin suosittelen pikaista avun hankintaa ja olla lukematta kyseistä blogia.

      Poista
    6. Ensimmäinen anonyymi...tapaisin sut mielellään kasvotusten niin päästäis vähän juttelemaan. Mistä kiikastaa? Miksi käyt täällä? Miksi istut siellä koneesi äärellä lukemassa mun tekstejäni ja katselemassa mun kuvia kun et saa mitään muuta kun pahaa oloa siitä? Mä oon poikkeus monesta bloggaajasta, koska julkaisen kaikki shittii olevat kommentit myös, suurin osa ei sitä tee. Myöskin moni blogin pitäjä on lopettanut, koska tullut liian paljon paskaa. Minä taas...mä luin sunkin kommentin Starbuckissa, kun odotin kahviani. Pahaa oloa et saa minussa aikaseksi tuollaisilla jutuilla. Mä olen niin sinut itseni kanssa ja tiedän mitä teen, jos olisin vähänkään epävarma kun kirjoitan blogiani, niin uskon että negatiiviset kommentit vaikuttaisi olotilaani, mutta kun en ole, niin päiväni ja elämäni jatkuu oikein lepposana. Varsinkin anonyymien haukut ei vois vähempää kiinnostaa. Mut kyllä mäkin psykologiaa opiskelleena sanon sulle että pikaista apua, noin paha olo kun sulla näyttää olevan.

      Poista
    7. Jep ekalle anonyymille vinkiks että hoidappa itse se päänuppisi kuntoon.....

      Poista
  12. Ihme kuraa täällä taas heitellään. Hyvä kirjoitus omasta syömishäiriöstä, omasta näkökulmasta, ei kenenkään muun. Onneksi äitisi tuli väliin ja parannuit <3 Syömishäiriöt on varmaankin yleisempiä mitä uskotaankaan. Itse en tietääkseni tunne ketään kenellä olisi syömishäiriö, mutta kuten kirjotit, niin syömishäiriöiset ovat varmaankin hyviä piilottamaan häiriönsä.

    Olen myös aika hoikka, ja välillä vähän ärsyttää kun kylässä tuputetaan kakkua yms. leivoksia ties kuinka monetta kertaa, vaikka pari palaa olisinkin jo syönyt. Sitten kun siitä kolmannesta palasta kieltäytyy kun ei vaan enää yksinkertaisesti tee mieli, niin sitten maristaan että "kyllä tolleen sitten vaan pysyykin hoikkana". Tekisi mieli sanoa että "niinpä"! Ei olisi varaa syödä mitä vaan jos todella koko ajan söisi ihan mitä vaan ;)

    Uskon kyllä että olet luonnostaan hoikka ja suhteesi syömiseen on nykyään terve. Luulen että syöt vaan niin terveellisesti, että kiloja ei syömisten puolesta kerry. Ja tosiaan mullakin arkiliikunnan määrä on lisääntynyt huimasti verrattuna aikaan ennen lapsia, kyllä lapsi pitää kiireisenä! ;)

    PS. Tein taas tänään postauksesi "Illallinen katettu kolmelle" mukaan ruokaa, siitä on tullut yksi lemppareistani! Muutenkin tykkään ruokaohjeistasi. Oletko muuten harkinnut aloittaa tagejen käyttöä? Olisi kiva kun kaikki reseptisi löytyisivät helposti yhden linkin takaa.

    VastaaPoista
  13. joo-o mullekkin jäi vähän epäselväksi tämä "näitä ruokia helppo oksentaa" osio :D samoin "mä tunnistan syömishäiriöisen mistä vaan".
    didem rakas, ollaksesi mukava ja pidetty (mihin niin paljon pyrit) pitää vähän katsoa omaa napaa pidemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on helppo tunnistaa heidät. Kerro mulle millä tavalla yritän olla mukava ja pidetty? Mähän just en yritä mielistellä täällä! Joten kuulisin kattavamman mielipiteen sinulta asiaan. :)

      Poista
    2. ja ps. omaa napaa pidemmälle mun ei todellakaan tarvitse katsoa kun kirjotan tarinan jonka minä olen kokenut ja elänyt, se tarina menee just niin kuin itse haluan. Kyse on minun elämästäni.

      Poista
  14. laitoin sulle viestiä inboxiin, meni sinne "muut" kansioon :)

    VastaaPoista
  15. Onnea parantumisesta!

    VastaaPoista
  16. minkähän takia olet poistanut "näitä ruokia on helppo oksentaa" jutun, jos kerta et välitä muiden mielipiteistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että ei välitä muiden mielipiteistä, jotka on suunnattu itseään kohtaan, on aivan eri asia kuin muiden tunteista ja hyvinvoinnista välittäminen. Didem teki aivan oikein. Ja ihmiset jotka kirjoittelevat tänne epäasiallisia kommentteja, voisi ennen kommentin julkaisemista ajatella samoin kuin Didem, päättäessään poistaa listan. Onko toisen ihmisen loukkaamisessa, nujertamisessa tai mielen pahoittamisessa mitään hyötyä kenellekään, oikeasti?! Parempi pelata varman päälle. Jos listan poistaminen johtaa siihen, että yksikin tyttö tai poika, välttyy oksentamiselta, voi hieman paremmin, vaikka yhdenkin illan, emmekö voi vain iloita siitä. Postaus antaa toivoa. Se ei satuta.

      Poista
    2. niin onhan toi noin. hyvä hyvä :) eiköhän täs jokainen tiedä aina mikä on oikein ja mikä väärin. hauska on lukea näitä ku päivänselviä asioita pitää kirjoittaa ja niistä kinastella.

      Poista
  17. Hei,
    Olen itsekin sairastanut bulimiaa nyt n. 4 vuotta (12- vuotiaasta lähtien) ja olen päättänyt parantua.
    Kirjoituksesi antoi toivoa parantumiseen. Vaatii todella suurta kanttia kirjoittaa omasta sairaudestaan julkisesti ja se on arvokas asia, sillä bulimia on todella yleinen, mutta vaiettu asia.
    Vaikutat muutenkin hienolta ihmiseltä ja sinulla on upea positiivinen asenne elämään!
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. :)

    VastaaPoista
  18. Kun tulit raskaaksi, niin olitko jo toipunut syömishäiriöstä?

    VastaaPoista
  19. voimia,olen onnellinen sinun puolestasi kun parannuit,miten muuten voit,olet täydellinen

    VastaaPoista