expr:class='"loading" + data:blog.mobileClass'>

perjantai 9. elokuuta 2013

EX-bulimistin kauppakassit

Ihan ekaksi joudun sanomaan että tekstini tulee olemaan tasapaksuista, ilman mitään kappalejakoja KOSKA tämä rakas lapsukaiseni meni eilen kaatamaan kahvit koneen päälle...joten siinä hajosi näppäimistön enter nappi.                                                                                                                        Käyn kaupassa joka toinen päivä, välillä päivittäin. En ole hyvä miettimään etukäteen viikon ruokia. Sen taidon haluan vielä oppia jonain päivänä. Kotona lapsuudessa meillä oli päivittäin aina tuoretta leipää ja sitä leipää oli paljon, eri sortteja. Myöskin runsas hedelmien syönti tulee lapsuudesta. Meillä on aina tarjoiltu valmiiksi pilkottuja hedelmiä. Äiti teki vaikka mango hedelmälautaset Deryalle ja minulle iltapalapöytään. Siitä on tarttunut se hedelmien pilkkominen kun tarjoilen itselleni tai miehellenikin vaan täällä kotona. Ajattelen että omena on kivempi syödä pienestä kulhosta kuutioituna, kun kokonaisena kuorineen ( vaikkakin kuorissa on hyviä terveysvaikutteita). Tulee kuoriakin syötyä ihan tarpeeksi.                              Ruokavaliomme kotona on terveellistä. Teemme itse paljon ruokaa. Syömme kalaa, lihaa, kanaa joihin lisukkeeksi on vain lämpimiä kasviksia. Minä syön todella harvoin pastaa, perunaa, riisiä. Riisiä tulee syötyä aasialaisen ruoan kanssa ja myöskin nuudeleita.
 Olen sairastanut bulimiaa joskus 18 vuotiaana. Siitä voin kertoa lisää jos teitä kiinnostaa. Olen aina siis ollut todella hoikka, hyvä itsetunto, ei mitään komplekseja...mutta se alkoi siitä että oli yh kirjoitukset ja tylsää kotona kun piti vaan lukea. Aloin käymään lenkillä paljon ja söin vain omenoita. Sen jälkeen ruokailuni muuttui ilta ahmimiseksi. Moneen vuoteen ei ole ollut enää mitään ja olen täysin terve. Se on vaan sairas tauti pään sisällä. Ainakin minulla se toi jännitystä ja sairatsa mielihyvää päiviini. Puhun tästä hyvin avoimesti ja jos haluatte kuulla enemmän, laittakaa viestiä/kysymyksiä. Tunnen niin monia joilla on jonkin sortin syömishäiriö. Näen ihmisten läpi ja tunnen ne toimintamallit. Siitä ei vain puhuta, kukaan ei puutu ja henkilö itse osaa todella taidokkaasti yleensä peittää sairauden. Kun istutte kouluruokalassa vaikka, niin helposti yli puolet tytöistä miettii ruokaansa epänormaalilla tavalla.
 Aikaisemmin en paljon välittänyt mitä aamupalaksi söin. Pystyin vetämään wienerin tai dallaspullan ja kahvin. Nykyään en voisi kuvitellakkaan että aamupalaksi syön mitään makeaa. Meillä syödään puuroa, leipää ja hadelmiä aamuisin.
 Hemmottelen itseäni hyvillä juustoilla, pähkinöillä, viinillä. Kun makeahammasta kolottaa niin popsin karkkeja. Karkit ovat paheeni. Nyt kun käytiin Ikealla pari päivää sitten vedin kaksi hodaria, mieheni söi kolme :) joten kyllä me herkutellaan ja nautitaan erilaisista ruoista. Onneksi minulla on vielä ainakin semmoienn kroppa jossa aineenvaihdunta toimii. Tietenkin oman terveyden ja hyvän mielen vuoksi jonkin sortin liikunta kaikille on hyväksi. Sitä tulee Lucankin myötä jo tarpeeksi. Tehkää kaikki 90 vatsalihasta tänään. 30 aamulla, 30 päivällä ja illalla kun telkkarii katsotte nin ne vikat 30. Tätä kun teette päivittäin niin ei masu ainakaan huonommaksi mene:)


17 kommenttia:

  1. Hei Didem ja kiitos kivasta blogista!

    Olisin kysynyt sellaista, että mitä kieliä puhut? Suomea, ruotsia, englantia, turkkia ehkäpä? Puhutko saksaa, ranskaa vai millä asioit Sveitsissä?

    Keep writing! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Nana! Kiva kun pidät <3 Tuntuu hyvältä ja ihmeelliseltä välillä et tosiaan löytyy ihmisiä jotka tykkää lukea juttujani :) heh. Ruotsi on äidinkieleni. Sitten tulee suomi, englanti ja turkki :) Latinaa opiskelin kolme vuotta koulussa, mutta sitä en puhu lainkaan :D saksaa olen myös lukenut, aika nihkeesti sitä kyllä puhun. Täällä asioin englannilla ja käsillä jos tulee kielimuuri. Englannilla pärjää kyllä. Pienimmissä kylissä saattaa tulla vaikeuksia.

      Poista
  2. Hej! jag tycker det skulle vara jätte intressant om du skrev om din ätstörning. Visst finns det massor med flickor som tänker på sånt och ofta också, och det är svårt att säga att vad egentligen är en ätstörning. Gränsen e tunn. Men det är inte "Se on vaan sairas tauti pään sisällä" de är en allvarlig mental sjukdom, inte "vaan"..
    Skriv gärna om hur du också blev bättre. Fint skrivet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bra. Jag skalla göra det. Jag håller definitivt med om de att de verkligen en allvarlig sjukdom. Det mena jag också, fast jag skrev sådär. Om jag painottaa till "vaan" ordet så hör ja i mina öron att de "bara är en så allvarlig mentalsjuk". äääh, kan int förklara, men i alla fall mena jag att det verkligen är allvarligt. Tack till dig, jag skall skriva hela storyn <3.

      Poista
  3. Harvinaisen rehellinen ja kaunistelematon nuori nainen olet. Minulla on työkaverina nainen josta näkee että hän sairastaa ja pahasti, tikkulaiha ja ruskeat hampaat. Tekee pahaa katsoa ja haluaisin puhua hänen kanssa asiasta mutten tiedä miten aloittaa..Hän esittä pirteää ja hyvinvoivaa. Kaikki töissä tietävät ja näkevät mutta kukaan ei sano mitään. En tiedä miten hän reagoi ja onko se minun asia puuttua? Tunteeko hän itsensä terveeksi tai mitä ylipäätään ajattelee?
    No, vaikeita asioita nämä..
    Olet kaunis juuri sellaisena kuin olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, liian usein ihminen häpeää kertoa totuutta omasta elämästään edes läheisille. Kuinka läheinen olet kollegaasi kanssa? Oletteko muiden kanssa keskustelleet asiasta? Voisi olla hyvä istua alas porukalla (ei hyökkäävästi) ja kertoa hänelle suoraan että teillä on huoli. En tiedä kuinka pahasti hän sairastaa anorksiaa, mutta avaamalla keskustelun siitä se ehkä auttaa. Muutos pitää tulla itsestään, mutta yleensä tuossa eri elämäntilaneetkin voivat vaikuttaa suuresti. Onko kyseisell henkilöllä perhettä? Todella vaikeita asioita ja tosiaan sekin että tätä sairastava ihminen on niin hyvä valehtelemaan että "höpsis höpsis, ei minulla ole mitään" . Jos olisin sun tilanteessa, niin puuttuisin asiaan. <3

      Poista
  4. Kaikki pisteet ja hatunnostot sulle rehellisyydestä! olet aika raikas tuulahdus täällä blogimaailmassa, kun kerrot asioista niin rehellisesti ja kaunistelematta :) olen vuodesta 2008 blogeja lukenut ahkerasti ja olet kyllä ensimmäinen aito bloggaaja! ihanaa kun et yritä esittää mitään. ei kyllä noin ihanalla ihmisellä ole siihen tarvettakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu tosi hyvältä kun näen ja huomaan että teitä ihmisiä on oikeasti siellä lukemassa tätä. Teitä kiinnostaa mun kuvat, tyyli ja myös se mitä kirjoitan. Hömppää se suurimmaksi osaksi on, mutta olen rehellinen aina. Tuntuu aika kivalta toi " raikas tuulahdus" hihi...blogeja on kuitenkin tänä päiväna valtava määrä. Joten kiitos vielä tästä tsemppaavasta ja piristävästä kommentista. Mulla ainakin löytyy intohimoa tähän blogijuttuun :) xxx

      Poista
  5. Nam, Ben&Jerry's, ihanaa jäätelöä ja vielä ilman lisäaineita, mikä on harvinaista makujäätelöissä:).

    Kiva blogi sulla. Vaikka olen 10v vanhempi on kiva lukea sun blogia ja pisteet täältäkin rehellisyydelle asiassa kuin asiassa. Nice life you have also:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS <3 toivottavasti viihdyt täällä jatkossakin :)

      Poista
  6. Olisi todella mielenkiintoista lukea, miten oireilit ja millä keinoilla paranit. Sairastuin itsekin lukioiässä anoreksiaan, joka ei ehtinyt kovin pahaksi (olin pitkä ja hoikka jo muutenkin ja laihduin 15 kg mutta en joutunut sairaalaan).

    Minulla on kestänyt todella kauan parantua ja saada ruokasuhde edes lähelle normaalia, vaikka noista ajoista on jo 10 vuotta. Ottaisin siis mielelläni vastaan vinkkejä, sillä huomaan suhtautuvani ruokaan edelleen hyvin "tunteellisesti". Jos olen surullinen, menetän ruokahaluni täysin, inhoan monia ruokia, en nauti syömisestä juurikaan, en tunnista normaalia kylläisyyttä jne. Olen nykyisin hoikka mutta normaalipainoinen ja tyytyväinen kroppaani, mutta tämä ruoan kanssa taistelu alkaa jo uuvuttaa. Olisi kiva olla aivan normaali ja syödä aivan tavallisesti.

    Kiitos kovasti, jos postailet syömishäiriöstäsi! Ja kiitos myös rehellisestä ja aidosta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos Malviina. Hienoa kun kerrot lyhyesti tuossa oman tarinasi. Teen postauksen omasta tarinastani lähiaikoina. Kerron myös suhteestani ruokaan. Se on hyvin surullista että et pysty nauttimaan ruoasta. Sairaus on niin vahva, että tietyt asiat kuten tämä "kylläisyyden tunne" ," tunne syönti", ruoan epänormaali ajattelu seuraa hyvin pitkän ajan, mahdollisesti lopun elämän. Väitän että naisilla suurimmalla osalla on epänormaali suhde ruokaan. Tsemppiä sulle, toivottavasti saat isnpiraatioo sitten omasta tarinastani.

      Poista
  7. Voih, olet vaan niin ihana! :)

    VastaaPoista
  8. Ben & Jerryssä on lisäaineita vaikka kuinka

    VastaaPoista
  9. Kiva blogi ja paranee vaan!

    Kommenttina kuitenkin, että ei tuo kuvan ruokasetti mistään terveellisimmästä päästä ole sipsipusseineen, kokiksineen, croisantteineen ja jäätelöineen. Eikä siinä mitään, syön itsekin mitä sattuu välillä. Nykyään fitness-villitys tuntuu menneen monella jo ortoreksian puolelle :)

    Toiseksi, hyvinvoinnin ylläpitämisessä pidän todella tärkeänä lihaskunnon ylläpitoa. Etenkin vanhemmalla iällä hyvä lihaskunto auttaa toimintakyvyn ylläpidossa pidempään. Mutta 90 vatsaa päivässä ei ole ehkä se lähtökohta. Ylipäätään vatsalihasliikkeissä on harhaluulo tuo määrä korvaa laadun. Vatsalihakset on lihasryhmä siinä missä muutkin lihakset, eikä mitään lihasta tulisi treenata yksipuolisesti montaa kertaa päivässä ilman lepopäiviä. Eli ei paras suositus kellekään ;)

    VastaaPoista
  10. Hei olis todellakin kiva kuulla sun syömishäiriöstä tarkemmin! (: Miten läheisesi huomasi vai hakeuduitko itse apuun, päivärytmisiä yms... (: Itse sairastin bulimiaa kaksi vuotta sitten, nyt on jo hieman parempaa suuntaan. Tykkään sun blogista tosi paljon, oot avoin ja tosi kaunis!

    VastaaPoista